• Radonkorjaukset

    Oikeiden ja onnistuneiden radonkorjaustoimenpiteiden valinta edellyttää erityistä ammattitaitoa sekä rakennusalan kokonaisvaltaista hallintaa.

Radonkorjaukset

Radonhaittaa voidaan vähentää monin eri menetelmin eikä ole olemassa vakiomallia, millä tulokset olisivat varmasti taattuja. Valittavan korjaustavan ratkaisee mm. rakennustyyppi, maaperän olosuhteet sekä rakennuksen ominaisuudet. Korjaustapaa valittaessa tulisi ottaa huomioon myös sen käyttökustannukset ja ympäristövaikutukset.

Korjausten lähtötiedoksi suositellaan laadittavaksi toimenpidesuunnitelma. Suunnitelmassa esitetään toimenpiteet radonhaitan poistamiseksi.

Ammattitaitomme osoituksena käytössämme on kaikki radontorjuntamenetelmät. Yhdistämällä eri korjausmenetelmiä päästään usein parhaaseen lopputulokseen.

 

Perusajatus lähes kaikissa korjauksissa on kuitenkin maaperästä tulevan ilman kulkeutumisen estäminen sisätiloihin, joko ohjaamalla sitä pois rakennuksen alta tai rakennusta tiivistämällä.

Korjausmenetelmiä toteutettaessa on tärkeää varmistaa korjausten onnistuminen mittauksin. Jatkuvatoimisilla tietokoneavusteisilla mittalaitteilla voidaan varmistaa radonhaitan poistuminen toimenpiteiden yhteydessä, säätää laitteisto mahdollisimman hyvin radonhaittaa torjuvaksi sekä energiatehokkaaksi.

Noudatamme kaikissa korjauksissa maailmalla tunnettua ALARA- periaatetta (As Low As Reasonably Achievable) radonhaitan minimoimiseksi.

Ilmanvaihtotekniset toimenpiteet

Ilmanvaihdon merkitys sisäilman laatuun on huomattava. Oikein säädetyllä ja mitoitetulla ilmanvaihdolla saavutetaan hyvä sisäilman laatu. Lisätietoa sisäilman laadusta löytyy sisäilma yhdistyksen sivuilta. www.sisailmayhdistys.fi

Sisäilman epäpuhtauksille on asetettu raja-arvoja. Sisäilmaluokissa S1 ja S2 on radonpitoisuuden enimmäisarvoksi on määritelty 100 Bq/m³. Sisäilmaluokassa S3 Raja-arvo on 200 Bq/m³

S1-luokka on yksilöllinen

S2 hyvä

S3 tyydyttävä sisäilmasto

Ilmanvaihtoteknisiä korjauksia tehdään silloin kun järjestelmä ei toimi oikein. Toimiva ja oikein mitoitettu ilmanvaihto poistaa myös muita sisäilma haittoja ja on siten tärkeä tilan käyttäjälle.

Ilmanvaihtoteknisiä korjauksia käytetään usein kun radonpitoisuuden ylitykset ovat pieniä ohjearvoihin verrattuna tai yhdessä muiden korjausten kanssa.

Radonpitoisuuksien kannalta pahin ilmanvaihtomuoto on koneellinen poistoilmavaihto (mikä on yleisin 70–80-luvulla rakennettujen asuntojen ilmanvaihtomuoto) ilman riittävää korvausilmansaantia. Asunnon suuren alipaineisuuden vuoksi radonpitoista ilmaa imetään

maanvastaisten rakenteiden epätiiveyskohtien kautta asuntoon. On kuitenkin muistettava että talon pieni alipaineisuus on rakenteiden kosteusteknisen toimivuuden kannalta tärkeää.

Rakenteiden tiivistäminen

Maata vasten olevien rakenteiden tiivistäminen on suositeltavaa aina kun se on mahdollista. Yleisimpiä tiivistyskohteita ovat sokkelin ja lattianrajan yhtymäkohdat sekä tekniikka läpiviennit.

Rakenteiden tiivistämisellä estetään myös muiden sisäilmanlaatua heikentävien haitta-aineiden kulkeutuminen sisäilmaan.

Radonkaivo

Radonkaivo on pääsääntöisesti talon ulkopuolelle asennettu järjestelmä. Radonkaivon vaikutusalueeseen vaikuttaa merkittävästi maaperän koostumus sekä puhaltimen teho. Oikein sijoitetulla ja laadukkaasti valmistetulla radonkaivolla päästään yleisesti hyviin tuloksiin karkeilla maalajeilla ja se on erityisesti korkeiden radonpitoisuuksien alueella (soraharjut) tärkein ja käytetyin korjaustapa.

Radonkaivojen kanavapuhaltimien tehot alkavat 150 W ylöspäin ja asennussyvyys on usein noin 2-4 metriä riippuen perustus syvyydestä.

Mittausten perusteella radonkaivo poistaa maaperästä useita kuutioita ilmaa minuutista. Tästä syystä matalien kaivojen asennuksessa on aina tarkistettava kaivon aiheuttama maaperän viileneminen talvella, ettei routavaurioita pääse syntymään.

Radonkaivoissa käytettävät puhaltimet ovat hyötysuhteeltaan varsin huonoja (kanavapuhallin). Yhden kaivon toimitaan tarvittavan sähkön käyttökulut voivat olla useita satoja euroja vuodessa.

Käyttökustannusten minimoimiseksi on suoritettava säätömittaukset, jotta laitteistoa ei turhaan käytetä liian suurella teholla.

Radonimuri / imupiste

Radonimuri on talon sisäpuolelle asennettu imupiste, millä imetään ilmaa lattialaatan alta. Laatan alle syntyneen alipaineen johdosta radonpitoisen ilman virtaus sisätiloihin muista epätiiveyskohdista vähenee. Imupisteen vaikutusalue on yleensä noin yksi asunto. Vaikutusalueeseen vaikuttaa merkittävästi lattialaatan alustäytön rakennekerrokset, maa-aines sekä anturalinjat.

Sisälle asennettavien laitteiden yleisin haitta on maasta imettävän radonpitoisen ilman vuotaminen puhaltimista tai kanavan liitoskohdista asuntoon. Tuotekehityksemme tuloksena tähänkin ongelmaan on ratkaisu olemassa.

Imupisteeseen voidaan asentaa hyvällä hyötysuhteella toimiva EC puhallin mikä mahdollistaa käyttökustannusten minimoimisen. Imupisteen toimintaan tarvittavan sähkön käyttökulut ovat yleensä reilusti alle sata euroa vuodessa.

facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail